Jännäilyä ja hermojen kiristystä

Tänään on ollut todella raskas ja rankka päivä, spermanäyte on annettu. Tunnelmat olleet sen mukaiset, molemmat miettineet tuota käyntiä omassa mielessään. Tänään se varmasti vaikutti myös varsin kireään aamutunnelmaan ja oli varsin lähellä, ettei saatu kunnon riitaakin aikaiseksi ennen koko polikäyntiä.

Juteltiin tänään myös näistä ajatuksista. Molempien lähipiiristä kuuluu vauvauutisia, tänään mies sen puki sanoiksi -ahdistaa. Niinpä. Missä se meidän pieni on? Koska me saadaan kertoa näitä uutisia? Jossain vaiheessa herkuttelin ajatuksella, että kuinka hienoa olisi kertoa asiasta jouluna läheisille. Muutaman yrityskierron jälkeen totesin, että tällaisella asialla voi herkutella, asiasta kerrotaan sitten kun se on ajankohtaista ilman sen suurempia juhlakuvioita -olkoon vaikka keskiviikko!

Huomenna saan tiedoksi omat verikoetulokset. Nekin pitävät kyllä yllä jännitettä.

Simppatestien tuloksia saadaan jännittää seuraavat 3 viikkoa, tätä kirjettähän odotetaan kuin kuuta nousevaa..

Näillä mennään eteenpäin. Jos jotain positiivista kuitenkin kertoisin -meidän remontti on alkanut edetä! Ja nyt on purettuna sauna ja kylppäri, huomenna alkaa tositoimet :)

Aika rauhoittua

On aika päivittää blogi. Oon mennyt niin pintaliidolla muutaman viikon, ettei ole ehtinyt edes ajatella blogin ylläpitoa. Nyt alkaa kroppa hiljalleen olla sitä mieltä, että olisi aika rauhoittua ja antaa aikaa ihan vaan itelleen. Onneksi viikonloppu on vapaa, tiedossa olisi yhdet joulumyyjäiset. Mutta muutoin aion viettää aikaa ihan vain kotona.

En ole ehtinyt kertoa edes siitä gynekäynnistä. Käynti meni todella hyvin, sain lähetteen verikokeisiin ja miehelle lähetteen myös simppatesteihin. Itse kävin jo kokeissa, mutta tuloksia saan vasta 27.11. Miehen simppatestit on vielä tekemättä. Sain myös Metformin-lääkkeet, joita olen nyt popsinut parisen viikkoa. Odottavan aika on vaan niin kovin pitkä ja sekös turhauttaa...

Katselin eilen Erilaiset Äidit jakson, jossa oli lapsettomuudesta kärsivät pariskunta. Todella koskettava jakso, joku puki sanoiksi sen kaipauksen ja pettymykset, joita itsekin käy läpi tässä yrittämisen tiimoilla. Vaikkei meillä tuota yritystä olekaan takana kuin vain pieni tovi, niin silti voin allekirjoittaa nuo tunteet. Tuntuu, että ne ongelmat ja vastoinkäymiset, joita ennen oli, eivät enää tunnu juuri miltään. Kai sitä on sitten vain suhteuttanut asioita mielessään.

Kovasti murehdin sitä, että miten mies jaksaa kaiken tämän. Puhuttiinkin tästä eilen, mies kyllä vakuutteli jaksavansa. Kuulemma jaksaa, kun minä olen rinnalla omana itsenäni. Varsin kauniisti se osaa nämä asiat sanoiksi pukea :) Silti hirvittää ja pelottaakin se, että mitä nuo simppatestit tuo tullessaan. Jotenkin itselleni se olisi helpompi ehkä ymmärtää ja käsitellä, että vika olisikin minussa. Tai siis se olisi helpompi hyväksyä. Enkä tätä nyt tarkoita sillä, ettenkö sitä pystyisi hyväksymään tuomitsematta, jos miehessä se vika olisikin. Tarkoitan vain sitä, että itseltäni pystyn vaatimaan sen mitä haluan, pystyn  tuomitsemaan omat valintani aikanaan. Ehkä joku tietää, mitä tarkoitan, kun se nyt näyttää olevan vaikeaa pukea sanoiksi.