keskiviikko 7. elokuuta 2013

Meidän pieni ihme syntyi 1.8.2013. klo 22.14 <3 Painoa pojalla oli syntyessään 4215g ja pituutta 52cm.
Olemme edelleen kuitenkin sairaalassa, aluksi poika joutui lastenosastolle sokeriarvojen vuoksi, sitten seurattiin ekg-käyrää ja nyt loppujen lopuksi bilirubiiniarvot ovat kohonneet valohoitotasolle. Suuntana on kuitenkin vahvasti koti, kunhan tuo pieni ihme on kotikuntoinen :)

Synnytys oli nopea, kestoksi merkattu 7h 55min. Kipeä olin, sillä en ehtinyt saada kuin spinaalipuudutuksen, joka helpotti oloa hetkeksi, mutta vaikutus lakkasi ennen ponnistusvaihetta. Ponnistusvaihe mentiinkin sitten kohdunkaulan puudutteen avulla. Ponnistusvaiheessa meinasi omat voimat todella loppua, poika kun ei mikään pikkuruinen ollut. Reilun tunnin punnertamisen jälkeen poitsu kuitenkin saatiin tähän maailmaan saatettua, lopussa apuna oli toinen kätilö avittamassa ponnistusta. Näin jälkikäteen ajateltuna synnytys meni ihan hyvin eikä kammoa jäänyt. Palkinto on kuitenkin mitä mahtavin <3

maanantai 29. heinäkuuta 2013

38+2

Tänään kävimme kokoarviossa ja siellä tehtiin päätös käynnistyksestä. Saatiin nyt tämä päivä ja yö vielä armon aikaa, mutta huomenna todennäköisesti käynnistellään synnytystä, jos politilanne sen vain sallii. Lääkäri puheli cytotec-käynnistyksestä. Olen nyt päivän ja illan lukenut nettiä läpi tuosta cytotecista, ja aika ristiriitaisin mielin olen tästä koko käynnistyksestä.

Vaikka tiedän, ettei käynnistys välttämättä lähde kovinkaan nopeasti liikkeelle, vaan se saattaa viedä useamman vuorokauden, niin silti mua surettaa jo valmiiksi se, että aikaa tähän tulee menemään ja paljon. Meillä on kuitenkin tuo 100km suuntaansa sairaalaan ja vatvon kovasti mielessäni sitä, että miten mies pystyy olemaan paikalla. En ole koskaan ollut sairaalassa ja sekin hirvittää, vaikka olisikin kyse vain muutaman päivän jaksosta. Jotenkin niin epäinhimillisiä ja naiiveja tunteita kaikkineen.

Viime yönä jäi unet ihan naurettavan vähäisiksi. Tai niin on ollut nyt jo tovin aikaa. Vessarallit, kyljen kääntäminen, sopivan asennon löytäminen ja kuumuus tekee kiusaa ihan huolella. Tänään aamulla oon ollut kipeimmilläni ikinä, paikat alkavat löystyä ja olo kuin hakatulla. Toki alapää on ollut kipeä jo tovin aikaa, mutta nyt se vasta kipeä onkin. Itku on kyllä päässyt useammankin kerran tänään.

Ehkäpä se tästä. Onneksi on tiedossa kuitenkin palkinto tästä kaikesta, tällä viikolla meistä tulee isä ja äiti <3

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Syvä hiljaisuus, rv 36+4

On kulunut pitkä tovi kun on viimeksi tullut kirjoitettua mitään blogiin. En ole saanut aikaiseksi muutenkaan oikein yhtään mitään. Hirmuinen väsymys vaivaa, hb on hurjan matala ja eilen vaihdoin jo neljänteen rautavalmisteeseen toivoen, että se sopisi mulle. No, ei sopinut. Tänään sain aivan samanlaisen kipukramppi-kohtauksen kun aikanaan Obsidanista. Alan hiljalleen olla sitä mieltä, että syö mitään rautavalmisteita, on ihan älytöntä, ettei mikään vaan sovi. Täytyy nyt seurailla tilannetta, huomenna on onneksi neuvola, jossa voin taas kerran ottaa asian puheeksi.

Kävimme pikavisiitin myös jo sairaalassakin, kun epäilin, että tihkun lapsivettä. Oireita oli myös raskausmyrkytykseen ja supisteluita oli tullut jo parin päivän ajan ja osa kipeitäkin. Vietimme siis lauantai-sunnuntai välisen yön äitipolilla, jossa todettiin, että mitään hälyyttävää ei ole. Sain kommennon kuitenkin seurata verenpaineita ja soittaa heti neuvolaan, jos oireet palaavat.

Vauva on alkanut olla paljon hiljaisempi kuin ennen, liikkeitä kyllä tuntuu päivittäin, mutta liikkeet ovat paljon maltillisempia kuin ennen. Sairaalareissulla tarkastettii myös vaavin koko ja vauva kasvaa yläkäyrillä, jonka vuoksi sain kontrolliajan synnytyssairaalaan parin viikon päähän, jossa koko tarkistetaan uudelleen ja mahdollisesti käynnistetään synnytys. Hurjaa ajatella, että parin viikon päästä meillä todennäköisesti on jo nyytti kainalossa.
Itse oon kuitenkin kovasti miettinyt tuota käynnistämistä ja kovasti toivoisin, että synnytys käynnistyisi itsekseen ilman lääkkeellistä käynnistystä. Vauva on kuitenkin voinut hyvin kaikesta huolimatta, mikä tietysti on se tärkein.

Sairaalakassi on nyt ollut pakattuna jo hetken aikaa ja jos johonkin pidemmälle lähdetään, lähtee myös kassi mukaan. Viime viikolla ostettiin viimeiset tarpeet, nyt on kaikki lopultakin hankittuna. Käärö vain enää puuttuu <3

Omaa  oloani oon seurannut aika aktiivisesti tässä raskauden aikana. Miehenkin kanssa juttelin asiasta, lähinnä tuosta väsymyksestä ja siitä etten tahdo saada oikein mitään aikaiseksi. Säikähdinkin tätä hiukan, ilmeisesti jo pitkään kodin seinien sisäpuolella oleskeltu aika alkaa tehdä tehtävänsä. Nyt olenkin pyrkinyt järjestämään jotain ohjelmaa joka päivälle, että olisi muutakin kuin vain neljä seinää ympärillä. Viime viikko olikin ihana, kun oli tekemistä joka päivälle ja pääsin kulkemaan kun mies oli lomalla ja auto pihassa. Huomattavasti parempi olo kun on jotain tekemistä ja pääsee ihmisten ilmoille. Hiukan hirvittää jo valmiiksi, kun vauva-arki alkaa, että miten oma pääkoppa kestää...

Lauantaina vaihtuu viikot ja olemme vihdoin täysi-aikaisia! Kovin äkkiä tämä aika on kaikkiaan mennyt :)

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kuulumiset rv 25+4

Onpas vierähtänyt aikaa kun olen viimeksi saanut aikaiseksi kirjotella. Oon ollut varsin väsynyt, hemoglobiini on alle sadan, mikä vaikuttaa suuresti väsymyksen määrään. Selkä oireilee edelleen ja paljon.

Meillä oli rakenneultra 4.4., rakenteissa oli kaikki ok. Tosin kätilö olisi voinut olla parempikin, hän zoomaili pikkuisen sydäntä pitkän aikaa ja oli koko ajan aivan hiljaa. Tässä ajassa itse ehdin jo säikähtää, ettei kaikki olekaan hyvin. Luojan kiitos, mitään ei kuitenkaan löytynyt. Muutenkin rakenneultrakäynti oli pettymys kaikkineen; toiminta oli kuin liukuhihnalla ja saatiin vain parit niin epätarkat kuvat, ettei niistä juurikaan edes erota, että on vauvaa kuvattu. Pääasia kuitenkin, että kaikki on hyvin.

Hankintoja on tehty myös reippaasti. Vaunut on hankittu tai ostimme Emmaljungan rattaat ja rattaisiin vaunukopan. Rattaat sekä vaunukoppa käytettyinä, mutta molemmat viime vuoden mallistoa ja käyttöä siis takana n. puolisen vuotta. Viikonloppuna saan nämä ihanuudet vihdoin kotiin hypisteltäviksi :)
Vaatteita on myös kivasti jo kertynyt, mutta ihan alkuajan vaatteita pitäisi hankkia vielä lisää. Myös tulevat isovanhemmat ovat innostuneet jo hankkimaan kaikenlaista. Eilen tuleva mummu totesikin kaupassa, että ensi vuonna ostellaan vappupalloja kilpaa! :D

Nimiäkin on jo vähän katseltu, molempia mielyttää enemmän vanhat, mutta nykyaikaan sopivat nimet. Ei mitään liian erikoisia nimiä. Hauskaa puuhaa, tosin mun mielestä mitään ei voi päättää ennen kuin lapsi on sylissä ja on ehtinyt vähän tutustua tapaukseen tarkemmin.

Vauveli on varsin aktiivinen tapaus, potkuja tulee päivittäin ja paljon. Olo on kuin nyrkkeilysäkillä. Olimme eilen istumassa iltaa vappua viettäen ja ilmeisesti ympärillä oleva hälinä kiinnosti niin paljon, että vauva innostui riekkumaan ihan tosissaan. Potkuja sateli jatkuvalla syötöllä. Parhaat paikat potkia on ehdottomasti ylävatsa ja alavatsa juuri äidin virtsarakon päältä. Maanantaina nauratti kun kävin suihkussa ja silloinkin vauva polki juurikin virtsarakon päällä. Masun päältä tunnusteltaessa tuntuikin selvästi pienen jalka <3 Ja mitäpä tekee vauva, potkaisee takaisin :) Taitaa olla jääräpää mukelo! <3

lauantai 16. maaliskuuta 2013

19+0

Aika vaan vilisee silmissä eteenpäin. Ens viikonloppuna vois olla jo melkein jotkut juhlistamiset edessä puolivälin kunniaksi :)

Oon koko maaliskuun sairaslomalla, selkä oireilee ja kipuilee niin ettei tahdo saada nukuttua kunnolla. Helmikuun puolivälissä jäin jo sairaslomalle ja samalla tiellä olen edelleen. Koko helmikuu meni käytännössä maksimissaan viiden tunnin yöunilla, enempää ei kärsinyt, vaikka toppasi kuinka tyynyjen, peittojen avulla ja vaihtoi asentoa.
Selkäoireiden orjuuttamana lähdinkin takaisin kuntosalille. Tilanne on helpottunut kyllä, ainakin helpottui eilisiltaan saakka. Viime yö meni taas viiden tunnin unilla ja selkä on tasan niin kipeä kun vaan voi olla.

Pahoinvointi väistyi lopulta raskausviikolla 16. Siihen asti oli se 24h krapulaolo ihan koko ajan. Nyt on ollut paljon helpompi olla, kun tuo pahoinvointi on ohi (vaikka selkäkipu tulikin tilalle).
Nyt voisi jopa alkaa puhua, että eletään aktiivista ja mukavaa keskiraskautta. :D

Oon ostellut jo hyvän määrän vauvanvaatteita. Kovasti ovat pojan värisiä vaatteita, kuten äitini sanoi. Itse oon kuitenkin sitä mieltä, että ei se nyt ole oikeasti ihan niin tarkkaa, että onko sillä lapsella päällä pojan vai tytön värisiä vaatteita. Onko loppujen lopuksi nyky-maailmassa enää määritelmää tytön ja pojan väriset vaatteet?
Myös pinnasänky ja hoitopöytä on valmiina, hoitopöytää aion kyllä hieman tuunata.

Kävin sokerirasituksessa viime keskiviikkona. Jännitin tuloksia torstaina ja soittelin neuvolaan, mutta eivät olleet paikalla, joten elelin hermorauniona perjantaihin. Perjantaina sitten selvisi, että tulokset olivat erinomaiset. Kivijärkäle tipahti sydämeltä. Ja kylläpä kannatti ressatti tätäkin koko torstai. :D

Seuraava neuvola on 26.3. ja rakenneultraan mennään 4.4. Pitkät viikot siis edessä näitä odotellessa. Sain vihdoin ensimmäistä kertaa koti-dopplerilla vauvan sydänäänet kuuluviin tällä viikolla, viikkoja tuolloin taisi olla 18+3.

Mutta hei, käykääpäs osallistumassa Pamskun blogissa arvontaan, palkinnot on aivan ihania :) Arvontaan voit osallistua osoitteessa: http://haaveissaomapieni.blogspot.fi/2013/03/arvonta.html

AnnuLiisa ja Öttiäinen rv 19+0

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kuulumisia

Huh, kun aika menee vinhaa vauhtia eteenpäin. Vastahan siihen testiin tuli teksti, että raskaana :D

Kävimme torstaina np-ultrassa. Siellä kaikki oli oikein hyvin, riskiluvuksi saatiin 1:12000 eli ei riskiä. Olokin helpottui kovasti. Laskettuaika aikaistui melkein viikolla, nyt se on ja pysyy 10.8.2013. Laskeskelin juuri, että jään töistä pois pitämään lomia ja sitä myöten äitiyslomalle jo neljän kuukauden päästä.
Käytiin torstaina myös potkimassa vaunujen renkaita. Kaikennäköstä erikoista kyllä löytyy ja kaikella on hintansa. Joidenkin vaunuhintojen kohdalla voisi jo olettaa, että niihin tulee vähintäänkin ulkoiluttaja kaupan päällisiksi. Ehkä siis tyydymme hieman vähempi tasoisiin varustetasolla. :)

Nauratti hurjasti tuolla ultrassa, kun pikku kaveri oli aivan myttyrässä tarkalleen mun virtsarakkoni päällä. Samalla valkeni myös se, että miksi oon tuntenut usein painontunnetta juuri siellä alueella, ilmeisesti se vaan sattuu olemaan maailman paras paikka köllötellä. Mitäs sitten, kun yli puolet kohdusta on tyhjää tilaa -vielä. Huvittuneena sai seurailla ultrausta. Öttiäinen oli jo toistamiseen risti-istunnassa, mikä lie zen-lapsi saadaan. Ja vilkuttelikin hän sieltä <3


torstai 10. tammikuuta 2013

9+1

Kävimme eilen vihdoin ja viimein ultrassa. Siellä se pieni jo heilutteli pienillä käden aluillaan ja sydän sykki vimmatusti. Olo helpottui kovasti tämän jälkeen, ressasin nimittäin todella paljon sitä, että jos masussa ei olekaan ketään.

Sairastin viime viikolla mahataudin. Alkuun epäilin, että kyse on raskauspahoinvoinnista, mutta päivän mittaa totesin, ettei se vaan voi olla sitä. Olo oli aivan karmea, varmasti raskaus myös pahensi osaltaan tautia. Pahoinvointia kun kuitenkin on ollut, mutta oksentamassa ei ole tarvinnut käydä. Onneksi kuitenkin selvisin sillä päivän oksentamisella tästä.

Kävin eilen myös sikiöseulonta verikokeissa NP-ultraa varten. Ensi viikolla olisi tarkoitus soitella aikaa tuohon ultraan. Hiljalleen ollaan kerrottu osalle sukulaisista, mutta lopuille asia valkenee vasta tuon NP-ultran jälkeen.

Töissä asiasta olen jo ilmoittanut ja siellä onneksi vastaanotto oli kaikinpuolin