torstai 25. lokakuuta 2012

Ovista, kaksplussaa ja talviautoilua

Pakko se on uskoa, että ovista pukkaa vaikka kp on vasta 11... Ovistikku vilautti ensimmäisen kerran viivaa kp 8, haileaa sellaista eikä todellakaan plussaksi luettavaa. Tänään tikkuun tuli jo selkeämpi viiva ja huomenna se on varmasti jo plussa. Viime kierroissa ovulaatio on osunut kp 14-16, ei koskaan ole ollut näin aikaisin. Omituista.

Nyt sitten mietityttääkin, että kun viime kierto oli vain sen 25 päivää, että onkohan tämä nyt siihen jotenkin sidoksissa. Vai mitä ihmettä tuolla alakerrassa tapahtuu? Paljon siis kysymyksiä ensi viikon lääkäriaikaa ajatellen.

Mietiskelin tuossa taannoin aikaa taaksepäin. Hihittelin itsekseni, kun joskus aikanaan vannoin, että tässä vaiheessa kun lapsia alan harkita, pysyn kaukana aihetta käsitteleviltä keskustelupalstoilta. Niin sitä vaan ihminen muuttuu ja viisastuukin. Kaksplussalla seikkilu on ihan päivittäistä ja sieltä saatu tuki näiden asioiden tiimoilta on aivan loistavaa. Vahvempia naisia saa tästä maasta hakea kissojen ja koirien kanssa ja lyön pääni pantiksi, ettei niitä löydy. Jotta joku järki pysyisi päässä, niin kyllä se ihan silkasti tämän palstan ansiota. :)

Tänään menin töihin liukastellen vielä kesärenkailla. Samalla sain kirota tuota omaa fiiattiani (lue ferraria!), muuten kätevä auto, mutta jotta sillä voi ajaa, tarvitsee talvella aina kaksi avainta. Toisilla pääsee autoon sisälle ja toisilla voi käynnistää auton. Aamu alkoi jo sellaisella megaraivarilla tämän takia, eikä tuskaa poistanut myöskään se, että ikkunat olivat ikijäässä niin ulko- kuin myös sisäpuoleltakin! Päivä on kyllä jatkunut ihan samalla linjalla alusta loppuun asti, megaraivarit otettu useampaan eri kertaan tänään.

Nyt on onneksi edes ne talvirenkaat autossa, kiitos tuon ihanan mieheni :)

Viikko on ollut muutenkin todella raskas, jostain syystä asiat tuntuvat kasautuvat nyt niin töissä kuin myös kotona. Huominen vielä ja sitten on viikonloppu vapaana. Viikonlopun vietämmekin miehen kotipaikkakunnalla halloweenin merkeissä. Pääsee hetkeksi pois näistä kuvioista täältä. :)

Hyvää viikonloppua kaikille!

maanantai 22. lokakuuta 2012

Onhan se sitten sellainen allas, missä on hyvä vauvan pylly pestä?

Mistähän sitä taas aloittais? Pää on niin täynnä ajatuksia kun vaan voi ikinä olla. Ensinnäkin jännitän jo etukäteen tulevaa lääkäriaikaa ja PALJON. En tiedä, mitä siltä käynniltä odottaisin. Toivoisin toki, että jotain konkreettista alkaisi tapahtua, ainakin että saisin vastauksia. 10 päivää piinaa edessä. Eiköhän ne asiat siellä sitten selviä -tätä hoen itselleni jo lähes mantramaisesti.

Tuntuu, että kaikesta pitäisi saada päätöksiä aikaan. Ja pitäisi tietää vastauksia. Pitäisi pystyä vakuuttamaan muut omista ajatuksistaan, päätöksistä. Ja tämä kaikki pitäisi vielä esittää niin ympäripyöreästi kuin vain voi, varsinkin jos utelun kohteena on tulevaisuus ja lapset. Välillä tuntuu, että olen kuin avoin kirja, jota kaikki lukevat ilman luetunymmärtämisen ongelmia. Onkohan niin todella?

Olen ollut nyt syksyn aikana useammassakin eri tilanteessa, joissa muut ihmiset kysyvät näistä vauva-asioista ihan suoraan.

"Jokos teille on tulossa vauva? Onko se edes suunnitelmissa? No mutta, onhan teillä täällä tilaa elää vaikka isommallakin perheellä."

Oma äitini on tässä sarjassa ihan oma pisteensä i:n päällä. Pitkin viime vuoden loppua, alkuvuotta ja nyt syksyä kohden aina vain suoremmassa sarjassa äitini heittelee näitä fraaseja. Äitini ei tiedä meidän vauvakuvioista mitään muuta kun, että sitten-joskus-kun-sen-aika-on -tiedon. Epäilemättä hän varmasti kuitenkin epäilee jotain, ainakin luulee, että meillä on asiasta ollut puhetta.

Nyt oikeastaan tämä aihe tulee aina vain lähemmäksi minua. En tiedä, mitä tuleva lääkäriaika tulee olemaan. Mitä se tuo tullessaan. Eikä sitä pitäisi edes ressata etukäteen. Jännäillä vain. Mutta, jos paljastuukin jotain, mikä vaikeuttaa tätä koko asiaa. Omalla tavallaan heitot ovat tottakai ihan harmittomia ja kauniitakin ajatuksia, mutta missä vaiheessa ne tekevät liian kipeää. Onhan ne nyttenkin jo sillä asteella, että joka kerta se liikauttaa minussa jotain. Joka kerta kasvoistani näkyy suuri salaisuus tai näin ainakin ajattelen asian olevan. Tiedän, että omalle äidilleni olen kuin avoin kirja, peili joka peilaa kaiken takaisin. Vielä nämä heitot jaksavat suurimmaksi osaksi vain naurattaa, vaikka joka kerta se kolahtaakin. Tänäänkin miehen kanssa myöhemmin puhuttiin, että hyvän heiton se äitee taas heitti. Olihan se kerrassaan varsinainen oivallus.

Ja se mikä on huvittavinta tässä kaikessa, on se, että itseni pitäisi olla sanavalmis näissä tilanteissa.

Vastauksia, ajatuksia ja päätöksiä.Ympäripyöreästi, salaperäisesti ja niin, ettei tule paljastaneeksi liikaa.

Että kyllä, kyllä se on sellainen allas, missä on hyvä vauvan pylly pestä!

torstai 18. lokakuuta 2012

Kp 3

Uusi kierto käyntiin, eikä edes ota päähän niin kovasti kuin aikaisemmin ajattelin. Itseäni vain huolestuttaa se, että kiertoni on lyhentynyt ja ei menekään aina saman kaavan mukaan. Viimeiset kierrot olleet 27, 28, 26 ja nyt 25! Luteaalivaihe jäi 11 päivän mittaiseksi nyt viime kierrossa, joka taitaa olla niillä rajoilla, että raskautuminen on edes mahdollista.

Gynen kanssa oli puhetta loppukesästä, että jos meillä ei ole marraskuuhun mennessä tärpännyt, niin soittelen sitten aikaa. Eilen sitten tartuin puhelimeen ja sainkin ajan jo 1.11., tasan kaksi viikkoa. Nyt jännäily kohdistuu oikeastaan tuohon aikaan ja sen tuomaan tulevaisuuteen. Mitähän kaikkea tässä vaiheessa jo tutkitaan, mitä kaikkea yritetään, jotta lopputuloksena olisi raskaus.

Eilen pohdin itsekseni ja osin miehellekin juttelin, että mihin asti sitä ollaan valmiita menemään. Mies yritti ehkä hieman toppuutella miehille tyypilliseen tapaan "ei nyt kiirehditä, vaan katsotaan, mitä tuo gyneaikakin tuo tullessaan." Näinhän se on, jotenkin itsekin haluan uskoa siihen, että tämä gyneaika ja sen tuomat tutkimukset/tulokset toisivat jotain positiivista meidän elämään. Itselläni on vain tapana ajatella asioita useammalta kantilta, mutta onneksi tuo mies kiskoo välillä jaloista takaisin maankamaralle tähän päivään. Turha murehtia etukäteen, eihän siitä hyödy mitään. Heh, helppo sanoa, mutta toteutapa käytännössä!

Lievittelen tai oikeastaan varmaan lisäilen tätä kuumetta kiertämällä kirppareita. Toissapäivänä mukaan tarttui uusi unipussi. :)

          ....toivottavasti näille kaikille vaatteille saadaan vielä joku, kenelle ne voi pukea!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Piinailuja kera uusien vauvaohjelmien

Ehkä pahinta ikinä, on katsoa telkkarista kaikki mahdolliset vauva-aiheiset ohjelmat. No joo, en ole oikeastaan edes aiemmin mitään erityistä katsonut, satunnaisesti Sydänääniä-ohjelmaa, silloin kun se vielä tuli. Katselin tänään uusintana Erilaiset Äidit, joka tulee AVA:lta. Päässä pyörii tällä erää melkoinen määrä ajatuksia. Hienoa, että tällainen ohjelma on tehty. Hienoa nähdä ja kuulla erilaisia tarinoita. Kääntöpuolena onkin sitten se, että kuinka paljon niitä tarinoita vertaa omaan yrittämiseen ja lapsen kaipuuseen. Viimeisin ajatus on tällä erää se, että miten ihmeessä ihmiset tulevat muka vahingossa raskaaksi. Siis oikeesti, vahingossa raskaaksi, kun mahdollisuus raskautua kuukauden aikana on vain 20%.

Muutaman päivän olen miettinyt, että mitä tuleman pitää. Hassua kyllä, oma gynekologini pyysi ottamaan yhteyttä jo marraskuussa, jos meillä ei ole tärpännyt. Olen tätä jälkeen päin miettinyt paljonkin. Tietysti on hyvä asia, että saadaan tutkimukset käyntiin jo ajoissa. Tutkimuksilla tässä kohtaa oletan verikokeita yms. testejä. Mutta silti takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että olikohan nyt jotain vinksallaan kuitenkin. Tänään se oikeastaan iski kalenteria selatessa täysin vasten kasvoja, eletään kuitenkin jo lähes lokakuun puoliväliä. Ja kun tässä on viime kuukausina tullut tutkittua nettiä ja siinä samalla tottakai olen käyttänyt myös aina yhtä loistavaa netti-diagnostiikkaa. Ei pitäis, tiedetään. Kiva olla nainen kera satojen ajatusten, pää on kuin metroverkosto kartta. On tässä miehelläkin kestämistä.

Miehestä puheenollen. Sain tänään kukkia, kaiken lisäks kimppu on todella kaunis <3
Kannattaa vissiin aikansa ruikuttaa erinäisistä asioista! Taidan laittaa jatkossakin sen rutjakkeen kauppaan, kun kerta kukkia kantaa kotiin :)

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kp 16 DPO 1

Jep, torstaina sain ovisplussan ja kipuilikin sen verran, että ei jäänyt epäselväksi. Hassua, että nyt oli ehkä parhaiten tunnistettavissa oleva ovis näiden yrityskiertojen suhteen.. Tuskastuttava piinailujakso edessä.

Menin ja ostin eilen ensimmäisen vauvanvaatteen. Olin tähän asti oikeasti ajatellut, etten osta yhtäkään nuttua ennen kuin on tarve ostaa, ainoastaan olin antanut itselleni luvan neuloa töppösiä, tumppuja ja muita nuttuja. Kirpparilla kuitenkin silmääni osui talvihaalari, joka oli kuin uusi ja hinnaltaan vaivaiset 12€. Mies sitten lopulta sai mut ostamaan haalarin sanomalla "kai se nyt on sama mukaan ottaa?". Hassua, että se välillä osaakin yllättää näillä kommenteillaan. :)

Tänään olin tekemässä rakkaan ystäväni muuttoa. Haikein mielin oli jätettävä hyvästit, vaikka eivät ne lopulliset olekaan. Viime päivinä olen miettinyt kovasti tätä asiaa ja sen vaikutuksia arkeen. Tottakai tuntuu pahalle, ettei hän olekaan arjessa läsnä niin tiiviisti kuin ennen. Mutta haluan kuitenkin uskoa, että yhteydet säilyvät ja niistä pidetään kiinni vielä enemmän. Ikävä tulee tottakai, mutta on puhelimet ja facebook, yhteyden saa koska haluaa. Onneksi :)

"Jos jonain päivänä tuntuu siltä että itkettää...
soita minulle.
En lupaa, että saan sinut nauramaan,
mutta voin itkeä kanssasi.

Jos jonain päivänä tuntuu siltä,
että juoksisit karkuun, älä epäröi soittaa minulle.
En lupaa pyytää sinua pysähtymään,
mutta voin juosta kanssasi.

Jos jonain päivänä et halua kuunnella ketään,
soita minulle.
Lupaan olla vierelläsi. Ja lupaan olla todella hiljaa.
Mutta, jos jonain päivänä soitat? ja en vastaa...
tule nopeasti tapaamaan minua, ehkä tarvitsen sinua.

Jos joskus en huomannut sinua... olen pahoillani.
Jos joskus ajattelin olevani isompi ja parempi kuin sinä,
anna anteeksi.

Minä pidän sinusta, älä koskaan unohda sitä.
Huonojen ja hyvien aikojen jälkeen,
olen aina täällä sinulle.
Olen pahoillani kaikesta väärästä, mitä ikinä olen
tehnyt.
Kirjoitan, jos huomista ei koskaan tulisikaan

Entä jos en koskaan pystyisi sanomaan hyvästi tai
antamaan sinulle ison halauksen?
Entä, jos en ikinä voisi sanoa olen pahoillani ja pidän sinusta?
Jos huomista ei koskaan tulisikaan?"


<3




 

perjantai 5. lokakuuta 2012

Kaiken alku

Haluan ensiksi kertoa hieman itsestäni. Olen siis 25-v nainen, joka on oikeastaan vasta-alkaja tässä koko yrittämistouhussa. Yritys meidän perheessä on aloitettu elokuussa 2012, nyt siis elellään kolmatta yrityskiertoa. Viime kuukaudet olen seurannut omaa kroppaani kuin hyeena, aiemmin en juuri tähän kiinnittänyt mitään huomiota, koska suurempia ongelmia ei ole koskaan ollut. Mistä kummasta sitä ihminen saakin kaikenmaailman olot aikaiseksi pelkästään ajattelulla? Liian vahva voima, ajattelu.. Joka kierron alussa ajattelee, että josko tämä olisi se kierto kun tärppää. Kierron puolivälillä tikutellaan kovasti ovulaatiota ja loppukierto tutkaillaan kroppaa ja kerätään kaikki mahdolliset oireet. Tähän asti ollaan koettu siis kaksi karvasta tappiota, me vastaan luonto.

Kaiken tämän keskellä itse koen lukuisia erinäisiä ajatuksia muiden odottamisesta ja lasten saamisesta. Olen toki onnellinen, että läheiset saavat tuoda näitä iloisia uutisia, mutta samalla koen kateutta. Koska meille? Hattua nostan niille, jotka ovat yrittämisen kanssa painiskelleet jo kauan, meillähän on "vasta" kolmas kierto menossa.. Väkisin välillä nousee mieleen, että onko minussa joku vika, kun ei vielä ole kuulunut tulokkaasta mitään.

Niin itsestäni. Työskentelen nuorten parissa, työni on mielenkiintoista, mutta välillä todella raskasta ja stressaavaa. Perheeseeni kuuluu avopuolisoni, koira ja kolme kissaa. Vapaa-aika pitäisi kulua remppaamisen merkeissä, mutta remppamiehen puuttuessa remppaaminen on hitaanpuoleista. Kaikkea kun ei voi tehdä itse. Muutoin vapaa-aikaani kuluttavat lukeminen, käsityöt, koira ja tottakai ystävät. Tosin vapaa-aika on kolmivuorotyön puitteissa lähinnä pakollinen vitsi.

Toivon, että tämä muotoutuu joskus odottamisblogiksi, pikkuruisin askelin kohti päämäärää. :)