Kävimme eilen vihdoin ja viimein ultrassa. Siellä se pieni jo heilutteli pienillä käden aluillaan ja sydän sykki vimmatusti. Olo helpottui kovasti tämän jälkeen, ressasin nimittäin todella paljon sitä, että jos masussa ei olekaan ketään.
Sairastin viime viikolla mahataudin. Alkuun epäilin, että kyse on raskauspahoinvoinnista, mutta päivän mittaa totesin, ettei se vaan voi olla sitä. Olo oli aivan karmea, varmasti raskaus myös pahensi osaltaan tautia. Pahoinvointia kun kuitenkin on ollut, mutta oksentamassa ei ole tarvinnut käydä. Onneksi kuitenkin selvisin sillä päivän oksentamisella tästä.
Kävin eilen myös sikiöseulonta verikokeissa NP-ultraa varten. Ensi viikolla olisi tarkoitus soitella aikaa tuohon ultraan. Hiljalleen ollaan kerrottu osalle sukulaisista, mutta lopuille asia valkenee vasta tuon NP-ultran jälkeen.
Töissä asiasta olen jo ilmoittanut ja siellä onneksi vastaanotto oli kaikinpuolin
