maanantai 29. heinäkuuta 2013

38+2

Tänään kävimme kokoarviossa ja siellä tehtiin päätös käynnistyksestä. Saatiin nyt tämä päivä ja yö vielä armon aikaa, mutta huomenna todennäköisesti käynnistellään synnytystä, jos politilanne sen vain sallii. Lääkäri puheli cytotec-käynnistyksestä. Olen nyt päivän ja illan lukenut nettiä läpi tuosta cytotecista, ja aika ristiriitaisin mielin olen tästä koko käynnistyksestä.

Vaikka tiedän, ettei käynnistys välttämättä lähde kovinkaan nopeasti liikkeelle, vaan se saattaa viedä useamman vuorokauden, niin silti mua surettaa jo valmiiksi se, että aikaa tähän tulee menemään ja paljon. Meillä on kuitenkin tuo 100km suuntaansa sairaalaan ja vatvon kovasti mielessäni sitä, että miten mies pystyy olemaan paikalla. En ole koskaan ollut sairaalassa ja sekin hirvittää, vaikka olisikin kyse vain muutaman päivän jaksosta. Jotenkin niin epäinhimillisiä ja naiiveja tunteita kaikkineen.

Viime yönä jäi unet ihan naurettavan vähäisiksi. Tai niin on ollut nyt jo tovin aikaa. Vessarallit, kyljen kääntäminen, sopivan asennon löytäminen ja kuumuus tekee kiusaa ihan huolella. Tänään aamulla oon ollut kipeimmilläni ikinä, paikat alkavat löystyä ja olo kuin hakatulla. Toki alapää on ollut kipeä jo tovin aikaa, mutta nyt se vasta kipeä onkin. Itku on kyllä päässyt useammankin kerran tänään.

Ehkäpä se tästä. Onneksi on tiedossa kuitenkin palkinto tästä kaikesta, tällä viikolla meistä tulee isä ja äiti <3

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Syvä hiljaisuus, rv 36+4

On kulunut pitkä tovi kun on viimeksi tullut kirjoitettua mitään blogiin. En ole saanut aikaiseksi muutenkaan oikein yhtään mitään. Hirmuinen väsymys vaivaa, hb on hurjan matala ja eilen vaihdoin jo neljänteen rautavalmisteeseen toivoen, että se sopisi mulle. No, ei sopinut. Tänään sain aivan samanlaisen kipukramppi-kohtauksen kun aikanaan Obsidanista. Alan hiljalleen olla sitä mieltä, että syö mitään rautavalmisteita, on ihan älytöntä, ettei mikään vaan sovi. Täytyy nyt seurailla tilannetta, huomenna on onneksi neuvola, jossa voin taas kerran ottaa asian puheeksi.

Kävimme pikavisiitin myös jo sairaalassakin, kun epäilin, että tihkun lapsivettä. Oireita oli myös raskausmyrkytykseen ja supisteluita oli tullut jo parin päivän ajan ja osa kipeitäkin. Vietimme siis lauantai-sunnuntai välisen yön äitipolilla, jossa todettiin, että mitään hälyyttävää ei ole. Sain kommennon kuitenkin seurata verenpaineita ja soittaa heti neuvolaan, jos oireet palaavat.

Vauva on alkanut olla paljon hiljaisempi kuin ennen, liikkeitä kyllä tuntuu päivittäin, mutta liikkeet ovat paljon maltillisempia kuin ennen. Sairaalareissulla tarkastettii myös vaavin koko ja vauva kasvaa yläkäyrillä, jonka vuoksi sain kontrolliajan synnytyssairaalaan parin viikon päähän, jossa koko tarkistetaan uudelleen ja mahdollisesti käynnistetään synnytys. Hurjaa ajatella, että parin viikon päästä meillä todennäköisesti on jo nyytti kainalossa.
Itse oon kuitenkin kovasti miettinyt tuota käynnistämistä ja kovasti toivoisin, että synnytys käynnistyisi itsekseen ilman lääkkeellistä käynnistystä. Vauva on kuitenkin voinut hyvin kaikesta huolimatta, mikä tietysti on se tärkein.

Sairaalakassi on nyt ollut pakattuna jo hetken aikaa ja jos johonkin pidemmälle lähdetään, lähtee myös kassi mukaan. Viime viikolla ostettiin viimeiset tarpeet, nyt on kaikki lopultakin hankittuna. Käärö vain enää puuttuu <3

Omaa  oloani oon seurannut aika aktiivisesti tässä raskauden aikana. Miehenkin kanssa juttelin asiasta, lähinnä tuosta väsymyksestä ja siitä etten tahdo saada oikein mitään aikaiseksi. Säikähdinkin tätä hiukan, ilmeisesti jo pitkään kodin seinien sisäpuolella oleskeltu aika alkaa tehdä tehtävänsä. Nyt olenkin pyrkinyt järjestämään jotain ohjelmaa joka päivälle, että olisi muutakin kuin vain neljä seinää ympärillä. Viime viikko olikin ihana, kun oli tekemistä joka päivälle ja pääsin kulkemaan kun mies oli lomalla ja auto pihassa. Huomattavasti parempi olo kun on jotain tekemistä ja pääsee ihmisten ilmoille. Hiukan hirvittää jo valmiiksi, kun vauva-arki alkaa, että miten oma pääkoppa kestää...

Lauantaina vaihtuu viikot ja olemme vihdoin täysi-aikaisia! Kovin äkkiä tämä aika on kaikkiaan mennyt :)