maanantai 29. heinäkuuta 2013

38+2

Tänään kävimme kokoarviossa ja siellä tehtiin päätös käynnistyksestä. Saatiin nyt tämä päivä ja yö vielä armon aikaa, mutta huomenna todennäköisesti käynnistellään synnytystä, jos politilanne sen vain sallii. Lääkäri puheli cytotec-käynnistyksestä. Olen nyt päivän ja illan lukenut nettiä läpi tuosta cytotecista, ja aika ristiriitaisin mielin olen tästä koko käynnistyksestä.

Vaikka tiedän, ettei käynnistys välttämättä lähde kovinkaan nopeasti liikkeelle, vaan se saattaa viedä useamman vuorokauden, niin silti mua surettaa jo valmiiksi se, että aikaa tähän tulee menemään ja paljon. Meillä on kuitenkin tuo 100km suuntaansa sairaalaan ja vatvon kovasti mielessäni sitä, että miten mies pystyy olemaan paikalla. En ole koskaan ollut sairaalassa ja sekin hirvittää, vaikka olisikin kyse vain muutaman päivän jaksosta. Jotenkin niin epäinhimillisiä ja naiiveja tunteita kaikkineen.

Viime yönä jäi unet ihan naurettavan vähäisiksi. Tai niin on ollut nyt jo tovin aikaa. Vessarallit, kyljen kääntäminen, sopivan asennon löytäminen ja kuumuus tekee kiusaa ihan huolella. Tänään aamulla oon ollut kipeimmilläni ikinä, paikat alkavat löystyä ja olo kuin hakatulla. Toki alapää on ollut kipeä jo tovin aikaa, mutta nyt se vasta kipeä onkin. Itku on kyllä päässyt useammankin kerran tänään.

Ehkäpä se tästä. Onneksi on tiedossa kuitenkin palkinto tästä kaikesta, tällä viikolla meistä tulee isä ja äiti <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti