19+0

Aika vaan vilisee silmissä eteenpäin. Ens viikonloppuna vois olla jo melkein jotkut juhlistamiset edessä puolivälin kunniaksi :)

Oon koko maaliskuun sairaslomalla, selkä oireilee ja kipuilee niin ettei tahdo saada nukuttua kunnolla. Helmikuun puolivälissä jäin jo sairaslomalle ja samalla tiellä olen edelleen. Koko helmikuu meni käytännössä maksimissaan viiden tunnin yöunilla, enempää ei kärsinyt, vaikka toppasi kuinka tyynyjen, peittojen avulla ja vaihtoi asentoa.
Selkäoireiden orjuuttamana lähdinkin takaisin kuntosalille. Tilanne on helpottunut kyllä, ainakin helpottui eilisiltaan saakka. Viime yö meni taas viiden tunnin unilla ja selkä on tasan niin kipeä kun vaan voi olla.

Pahoinvointi väistyi lopulta raskausviikolla 16. Siihen asti oli se 24h krapulaolo ihan koko ajan. Nyt on ollut paljon helpompi olla, kun tuo pahoinvointi on ohi (vaikka selkäkipu tulikin tilalle).
Nyt voisi jopa alkaa puhua, että eletään aktiivista ja mukavaa keskiraskautta. :D

Oon ostellut jo hyvän määrän vauvanvaatteita. Kovasti ovat pojan värisiä vaatteita, kuten äitini sanoi. Itse oon kuitenkin sitä mieltä, että ei se nyt ole oikeasti ihan niin tarkkaa, että onko sillä lapsella päällä pojan vai tytön värisiä vaatteita. Onko loppujen lopuksi nyky-maailmassa enää määritelmää tytön ja pojan väriset vaatteet?
Myös pinnasänky ja hoitopöytä on valmiina, hoitopöytää aion kyllä hieman tuunata.

Kävin sokerirasituksessa viime keskiviikkona. Jännitin tuloksia torstaina ja soittelin neuvolaan, mutta eivät olleet paikalla, joten elelin hermorauniona perjantaihin. Perjantaina sitten selvisi, että tulokset olivat erinomaiset. Kivijärkäle tipahti sydämeltä. Ja kylläpä kannatti ressatti tätäkin koko torstai. :D

Seuraava neuvola on 26.3. ja rakenneultraan mennään 4.4. Pitkät viikot siis edessä näitä odotellessa. Sain vihdoin ensimmäistä kertaa koti-dopplerilla vauvan sydänäänet kuuluviin tällä viikolla, viikkoja tuolloin taisi olla 18+3.

Mutta hei, käykääpäs osallistumassa Pamskun blogissa arvontaan, palkinnot on aivan ihania :) Arvontaan voit osallistua osoitteessa: http://haaveissaomapieni.blogspot.fi/2013/03/arvonta.html

AnnuLiisa ja Öttiäinen rv 19+0

Kuulumisia

Huh, kun aika menee vinhaa vauhtia eteenpäin. Vastahan siihen testiin tuli teksti, että raskaana :D

Kävimme torstaina np-ultrassa. Siellä kaikki oli oikein hyvin, riskiluvuksi saatiin 1:12000 eli ei riskiä. Olokin helpottui kovasti. Laskettuaika aikaistui melkein viikolla, nyt se on ja pysyy 10.8.2013. Laskeskelin juuri, että jään töistä pois pitämään lomia ja sitä myöten äitiyslomalle jo neljän kuukauden päästä.
Käytiin torstaina myös potkimassa vaunujen renkaita. Kaikennäköstä erikoista kyllä löytyy ja kaikella on hintansa. Joidenkin vaunuhintojen kohdalla voisi jo olettaa, että niihin tulee vähintäänkin ulkoiluttaja kaupan päällisiksi. Ehkä siis tyydymme hieman vähempi tasoisiin varustetasolla. :)

Nauratti hurjasti tuolla ultrassa, kun pikku kaveri oli aivan myttyrässä tarkalleen mun virtsarakkoni päällä. Samalla valkeni myös se, että miksi oon tuntenut usein painontunnetta juuri siellä alueella, ilmeisesti se vaan sattuu olemaan maailman paras paikka köllötellä. Mitäs sitten, kun yli puolet kohdusta on tyhjää tilaa -vielä. Huvittuneena sai seurailla ultrausta. Öttiäinen oli jo toistamiseen risti-istunnassa, mikä lie zen-lapsi saadaan. Ja vilkuttelikin hän sieltä <3

9+1

Kävimme eilen vihdoin ja viimein ultrassa. Siellä se pieni jo heilutteli pienillä käden aluillaan ja sydän sykki vimmatusti. Olo helpottui kovasti tämän jälkeen, ressasin nimittäin todella paljon sitä, että jos masussa ei olekaan ketään.

Sairastin viime viikolla mahataudin. Alkuun epäilin, että kyse on raskauspahoinvoinnista, mutta päivän mittaa totesin, ettei se vaan voi olla sitä. Olo oli aivan karmea, varmasti raskaus myös pahensi osaltaan tautia. Pahoinvointia kun kuitenkin on ollut, mutta oksentamassa ei ole tarvinnut käydä. Onneksi kuitenkin selvisin sillä päivän oksentamisella tästä.

Kävin eilen myös sikiöseulonta verikokeissa NP-ultraa varten. Ensi viikolla olisi tarkoitus soitella aikaa tuohon ultraan. Hiljalleen ollaan kerrottu osalle sukulaisista, mutta lopuille asia valkenee vasta tuon NP-ultran jälkeen.

Töissä asiasta olen jo ilmoittanut ja siellä onneksi vastaanotto oli kaikinpuolin

5+6

Hiljalleen alan uskoa, että tämä on oikeasti totta. Ihan oikeasti! Kävimme ultrassa jo viime torstaina, gyne halusi ultrata ennen joulusulkua varuiksi. Ultrassa näkyi raskaussäkki ja myös ruskuaispussi, joten tuulimunasta ei liene kysymys. Kooltaan meidän Öttiäinen vastasi tuolloin 5+3 viikkoja. Neuvolaan on aika 3.1., jolloin sydänääntenkin pitäisi kuulua. :)

Oloja on. Rinnat ovat ihan älyttömän kipeät ja aamuisin huono olo. Huono olo kuitenkin onneksi helpottaa kun vähän syö jotain.

Parempaa joululahjaa ei olisi kyllä voinut tulla <3

En tiedä mistä alottaisin, tuntuu että pää on nyt vain niin sekaisin. Tulin töistä tänään klo 16 jälkeen ja sen jälkeen aika lakkasi olemasta. Kävin apteekin kautta ja tulin kotiin kahden raskaustestin kera. Vessaan ja jo huokaisten ennen testin tekoa, että tuskin tässä mitään on.. Vaan yllätyksekseni testiin piirtyi viiva ja viivan viereen myös toinen viiva. Viivan voi tulkita plussaksi, tein testin vaivaisen kolmen tunnin pidätyksellä. Huomisaamuksi olen varannut vielä clearbluen viikkonäytöllisen testin.. Nyt eletään jännän äärellä, toivottavasti pieni pysyy matkassa <3

Jännäilyä ja hermojen kiristystä

Tänään on ollut todella raskas ja rankka päivä, spermanäyte on annettu. Tunnelmat olleet sen mukaiset, molemmat miettineet tuota käyntiä omassa mielessään. Tänään se varmasti vaikutti myös varsin kireään aamutunnelmaan ja oli varsin lähellä, ettei saatu kunnon riitaakin aikaiseksi ennen koko polikäyntiä.

Juteltiin tänään myös näistä ajatuksista. Molempien lähipiiristä kuuluu vauvauutisia, tänään mies sen puki sanoiksi -ahdistaa. Niinpä. Missä se meidän pieni on? Koska me saadaan kertoa näitä uutisia? Jossain vaiheessa herkuttelin ajatuksella, että kuinka hienoa olisi kertoa asiasta jouluna läheisille. Muutaman yrityskierron jälkeen totesin, että tällaisella asialla voi herkutella, asiasta kerrotaan sitten kun se on ajankohtaista ilman sen suurempia juhlakuvioita -olkoon vaikka keskiviikko!

Huomenna saan tiedoksi omat verikoetulokset. Nekin pitävät kyllä yllä jännitettä.

Simppatestien tuloksia saadaan jännittää seuraavat 3 viikkoa, tätä kirjettähän odotetaan kuin kuuta nousevaa..

Näillä mennään eteenpäin. Jos jotain positiivista kuitenkin kertoisin -meidän remontti on alkanut edetä! Ja nyt on purettuna sauna ja kylppäri, huomenna alkaa tositoimet :)

Aika rauhoittua

On aika päivittää blogi. Oon mennyt niin pintaliidolla muutaman viikon, ettei ole ehtinyt edes ajatella blogin ylläpitoa. Nyt alkaa kroppa hiljalleen olla sitä mieltä, että olisi aika rauhoittua ja antaa aikaa ihan vaan itelleen. Onneksi viikonloppu on vapaa, tiedossa olisi yhdet joulumyyjäiset. Mutta muutoin aion viettää aikaa ihan vain kotona.

En ole ehtinyt kertoa edes siitä gynekäynnistä. Käynti meni todella hyvin, sain lähetteen verikokeisiin ja miehelle lähetteen myös simppatesteihin. Itse kävin jo kokeissa, mutta tuloksia saan vasta 27.11. Miehen simppatestit on vielä tekemättä. Sain myös Metformin-lääkkeet, joita olen nyt popsinut parisen viikkoa. Odottavan aika on vaan niin kovin pitkä ja sekös turhauttaa...

Katselin eilen Erilaiset Äidit jakson, jossa oli lapsettomuudesta kärsivät pariskunta. Todella koskettava jakso, joku puki sanoiksi sen kaipauksen ja pettymykset, joita itsekin käy läpi tässä yrittämisen tiimoilla. Vaikkei meillä tuota yritystä olekaan takana kuin vain pieni tovi, niin silti voin allekirjoittaa nuo tunteet. Tuntuu, että ne ongelmat ja vastoinkäymiset, joita ennen oli, eivät enää tunnu juuri miltään. Kai sitä on sitten vain suhteuttanut asioita mielessään.

Kovasti murehdin sitä, että miten mies jaksaa kaiken tämän. Puhuttiinkin tästä eilen, mies kyllä vakuutteli jaksavansa. Kuulemma jaksaa, kun minä olen rinnalla omana itsenäni. Varsin kauniisti se osaa nämä asiat sanoiksi pukea :) Silti hirvittää ja pelottaakin se, että mitä nuo simppatestit tuo tullessaan. Jotenkin itselleni se olisi helpompi ehkä ymmärtää ja käsitellä, että vika olisikin minussa. Tai siis se olisi helpompi hyväksyä. Enkä tätä nyt tarkoita sillä, ettenkö sitä pystyisi hyväksymään tuomitsematta, jos miehessä se vika olisikin. Tarkoitan vain sitä, että itseltäni pystyn vaatimaan sen mitä haluan, pystyn  tuomitsemaan omat valintani aikanaan. Ehkä joku tietää, mitä tarkoitan, kun se nyt näyttää olevan vaikeaa pukea sanoiksi.