5+6

Hiljalleen alan uskoa, että tämä on oikeasti totta. Ihan oikeasti! Kävimme ultrassa jo viime torstaina, gyne halusi ultrata ennen joulusulkua varuiksi. Ultrassa näkyi raskaussäkki ja myös ruskuaispussi, joten tuulimunasta ei liene kysymys. Kooltaan meidän Öttiäinen vastasi tuolloin 5+3 viikkoja. Neuvolaan on aika 3.1., jolloin sydänääntenkin pitäisi kuulua. :)

Oloja on. Rinnat ovat ihan älyttömän kipeät ja aamuisin huono olo. Huono olo kuitenkin onneksi helpottaa kun vähän syö jotain.

Parempaa joululahjaa ei olisi kyllä voinut tulla <3

En tiedä mistä alottaisin, tuntuu että pää on nyt vain niin sekaisin. Tulin töistä tänään klo 16 jälkeen ja sen jälkeen aika lakkasi olemasta. Kävin apteekin kautta ja tulin kotiin kahden raskaustestin kera. Vessaan ja jo huokaisten ennen testin tekoa, että tuskin tässä mitään on.. Vaan yllätyksekseni testiin piirtyi viiva ja viivan viereen myös toinen viiva. Viivan voi tulkita plussaksi, tein testin vaivaisen kolmen tunnin pidätyksellä. Huomisaamuksi olen varannut vielä clearbluen viikkonäytöllisen testin.. Nyt eletään jännän äärellä, toivottavasti pieni pysyy matkassa <3

Jännäilyä ja hermojen kiristystä

Tänään on ollut todella raskas ja rankka päivä, spermanäyte on annettu. Tunnelmat olleet sen mukaiset, molemmat miettineet tuota käyntiä omassa mielessään. Tänään se varmasti vaikutti myös varsin kireään aamutunnelmaan ja oli varsin lähellä, ettei saatu kunnon riitaakin aikaiseksi ennen koko polikäyntiä.

Juteltiin tänään myös näistä ajatuksista. Molempien lähipiiristä kuuluu vauvauutisia, tänään mies sen puki sanoiksi -ahdistaa. Niinpä. Missä se meidän pieni on? Koska me saadaan kertoa näitä uutisia? Jossain vaiheessa herkuttelin ajatuksella, että kuinka hienoa olisi kertoa asiasta jouluna läheisille. Muutaman yrityskierron jälkeen totesin, että tällaisella asialla voi herkutella, asiasta kerrotaan sitten kun se on ajankohtaista ilman sen suurempia juhlakuvioita -olkoon vaikka keskiviikko!

Huomenna saan tiedoksi omat verikoetulokset. Nekin pitävät kyllä yllä jännitettä.

Simppatestien tuloksia saadaan jännittää seuraavat 3 viikkoa, tätä kirjettähän odotetaan kuin kuuta nousevaa..

Näillä mennään eteenpäin. Jos jotain positiivista kuitenkin kertoisin -meidän remontti on alkanut edetä! Ja nyt on purettuna sauna ja kylppäri, huomenna alkaa tositoimet :)

Aika rauhoittua

On aika päivittää blogi. Oon mennyt niin pintaliidolla muutaman viikon, ettei ole ehtinyt edes ajatella blogin ylläpitoa. Nyt alkaa kroppa hiljalleen olla sitä mieltä, että olisi aika rauhoittua ja antaa aikaa ihan vaan itelleen. Onneksi viikonloppu on vapaa, tiedossa olisi yhdet joulumyyjäiset. Mutta muutoin aion viettää aikaa ihan vain kotona.

En ole ehtinyt kertoa edes siitä gynekäynnistä. Käynti meni todella hyvin, sain lähetteen verikokeisiin ja miehelle lähetteen myös simppatesteihin. Itse kävin jo kokeissa, mutta tuloksia saan vasta 27.11. Miehen simppatestit on vielä tekemättä. Sain myös Metformin-lääkkeet, joita olen nyt popsinut parisen viikkoa. Odottavan aika on vaan niin kovin pitkä ja sekös turhauttaa...

Katselin eilen Erilaiset Äidit jakson, jossa oli lapsettomuudesta kärsivät pariskunta. Todella koskettava jakso, joku puki sanoiksi sen kaipauksen ja pettymykset, joita itsekin käy läpi tässä yrittämisen tiimoilla. Vaikkei meillä tuota yritystä olekaan takana kuin vain pieni tovi, niin silti voin allekirjoittaa nuo tunteet. Tuntuu, että ne ongelmat ja vastoinkäymiset, joita ennen oli, eivät enää tunnu juuri miltään. Kai sitä on sitten vain suhteuttanut asioita mielessään.

Kovasti murehdin sitä, että miten mies jaksaa kaiken tämän. Puhuttiinkin tästä eilen, mies kyllä vakuutteli jaksavansa. Kuulemma jaksaa, kun minä olen rinnalla omana itsenäni. Varsin kauniisti se osaa nämä asiat sanoiksi pukea :) Silti hirvittää ja pelottaakin se, että mitä nuo simppatestit tuo tullessaan. Jotenkin itselleni se olisi helpompi ehkä ymmärtää ja käsitellä, että vika olisikin minussa. Tai siis se olisi helpompi hyväksyä. Enkä tätä nyt tarkoita sillä, ettenkö sitä pystyisi hyväksymään tuomitsematta, jos miehessä se vika olisikin. Tarkoitan vain sitä, että itseltäni pystyn vaatimaan sen mitä haluan, pystyn  tuomitsemaan omat valintani aikanaan. Ehkä joku tietää, mitä tarkoitan, kun se nyt näyttää olevan vaikeaa pukea sanoiksi.

Ovista, kaksplussaa ja talviautoilua

Pakko se on uskoa, että ovista pukkaa vaikka kp on vasta 11... Ovistikku vilautti ensimmäisen kerran viivaa kp 8, haileaa sellaista eikä todellakaan plussaksi luettavaa. Tänään tikkuun tuli jo selkeämpi viiva ja huomenna se on varmasti jo plussa. Viime kierroissa ovulaatio on osunut kp 14-16, ei koskaan ole ollut näin aikaisin. Omituista.

Nyt sitten mietityttääkin, että kun viime kierto oli vain sen 25 päivää, että onkohan tämä nyt siihen jotenkin sidoksissa. Vai mitä ihmettä tuolla alakerrassa tapahtuu? Paljon siis kysymyksiä ensi viikon lääkäriaikaa ajatellen.

Mietiskelin tuossa taannoin aikaa taaksepäin. Hihittelin itsekseni, kun joskus aikanaan vannoin, että tässä vaiheessa kun lapsia alan harkita, pysyn kaukana aihetta käsitteleviltä keskustelupalstoilta. Niin sitä vaan ihminen muuttuu ja viisastuukin. Kaksplussalla seikkilu on ihan päivittäistä ja sieltä saatu tuki näiden asioiden tiimoilta on aivan loistavaa. Vahvempia naisia saa tästä maasta hakea kissojen ja koirien kanssa ja lyön pääni pantiksi, ettei niitä löydy. Jotta joku järki pysyisi päässä, niin kyllä se ihan silkasti tämän palstan ansiota. :)

Tänään menin töihin liukastellen vielä kesärenkailla. Samalla sain kirota tuota omaa fiiattiani (lue ferraria!), muuten kätevä auto, mutta jotta sillä voi ajaa, tarvitsee talvella aina kaksi avainta. Toisilla pääsee autoon sisälle ja toisilla voi käynnistää auton. Aamu alkoi jo sellaisella megaraivarilla tämän takia, eikä tuskaa poistanut myöskään se, että ikkunat olivat ikijäässä niin ulko- kuin myös sisäpuoleltakin! Päivä on kyllä jatkunut ihan samalla linjalla alusta loppuun asti, megaraivarit otettu useampaan eri kertaan tänään.

Nyt on onneksi edes ne talvirenkaat autossa, kiitos tuon ihanan mieheni :)

Viikko on ollut muutenkin todella raskas, jostain syystä asiat tuntuvat kasautuvat nyt niin töissä kuin myös kotona. Huominen vielä ja sitten on viikonloppu vapaana. Viikonlopun vietämmekin miehen kotipaikkakunnalla halloweenin merkeissä. Pääsee hetkeksi pois näistä kuvioista täältä. :)

Hyvää viikonloppua kaikille!

Onhan se sitten sellainen allas, missä on hyvä vauvan pylly pestä?

Mistähän sitä taas aloittais? Pää on niin täynnä ajatuksia kun vaan voi ikinä olla. Ensinnäkin jännitän jo etukäteen tulevaa lääkäriaikaa ja PALJON. En tiedä, mitä siltä käynniltä odottaisin. Toivoisin toki, että jotain konkreettista alkaisi tapahtua, ainakin että saisin vastauksia. 10 päivää piinaa edessä. Eiköhän ne asiat siellä sitten selviä -tätä hoen itselleni jo lähes mantramaisesti.

Tuntuu, että kaikesta pitäisi saada päätöksiä aikaan. Ja pitäisi tietää vastauksia. Pitäisi pystyä vakuuttamaan muut omista ajatuksistaan, päätöksistä. Ja tämä kaikki pitäisi vielä esittää niin ympäripyöreästi kuin vain voi, varsinkin jos utelun kohteena on tulevaisuus ja lapset. Välillä tuntuu, että olen kuin avoin kirja, jota kaikki lukevat ilman luetunymmärtämisen ongelmia. Onkohan niin todella?

Olen ollut nyt syksyn aikana useammassakin eri tilanteessa, joissa muut ihmiset kysyvät näistä vauva-asioista ihan suoraan.

"Jokos teille on tulossa vauva? Onko se edes suunnitelmissa? No mutta, onhan teillä täällä tilaa elää vaikka isommallakin perheellä."

Oma äitini on tässä sarjassa ihan oma pisteensä i:n päällä. Pitkin viime vuoden loppua, alkuvuotta ja nyt syksyä kohden aina vain suoremmassa sarjassa äitini heittelee näitä fraaseja. Äitini ei tiedä meidän vauvakuvioista mitään muuta kun, että sitten-joskus-kun-sen-aika-on -tiedon. Epäilemättä hän varmasti kuitenkin epäilee jotain, ainakin luulee, että meillä on asiasta ollut puhetta.

Nyt oikeastaan tämä aihe tulee aina vain lähemmäksi minua. En tiedä, mitä tuleva lääkäriaika tulee olemaan. Mitä se tuo tullessaan. Eikä sitä pitäisi edes ressata etukäteen. Jännäillä vain. Mutta, jos paljastuukin jotain, mikä vaikeuttaa tätä koko asiaa. Omalla tavallaan heitot ovat tottakai ihan harmittomia ja kauniitakin ajatuksia, mutta missä vaiheessa ne tekevät liian kipeää. Onhan ne nyttenkin jo sillä asteella, että joka kerta se liikauttaa minussa jotain. Joka kerta kasvoistani näkyy suuri salaisuus tai näin ainakin ajattelen asian olevan. Tiedän, että omalle äidilleni olen kuin avoin kirja, peili joka peilaa kaiken takaisin. Vielä nämä heitot jaksavat suurimmaksi osaksi vain naurattaa, vaikka joka kerta se kolahtaakin. Tänäänkin miehen kanssa myöhemmin puhuttiin, että hyvän heiton se äitee taas heitti. Olihan se kerrassaan varsinainen oivallus.

Ja se mikä on huvittavinta tässä kaikessa, on se, että itseni pitäisi olla sanavalmis näissä tilanteissa.

Vastauksia, ajatuksia ja päätöksiä.Ympäripyöreästi, salaperäisesti ja niin, ettei tule paljastaneeksi liikaa.

Että kyllä, kyllä se on sellainen allas, missä on hyvä vauvan pylly pestä!

Kp 3

Uusi kierto käyntiin, eikä edes ota päähän niin kovasti kuin aikaisemmin ajattelin. Itseäni vain huolestuttaa se, että kiertoni on lyhentynyt ja ei menekään aina saman kaavan mukaan. Viimeiset kierrot olleet 27, 28, 26 ja nyt 25! Luteaalivaihe jäi 11 päivän mittaiseksi nyt viime kierrossa, joka taitaa olla niillä rajoilla, että raskautuminen on edes mahdollista.

Gynen kanssa oli puhetta loppukesästä, että jos meillä ei ole marraskuuhun mennessä tärpännyt, niin soittelen sitten aikaa. Eilen sitten tartuin puhelimeen ja sainkin ajan jo 1.11., tasan kaksi viikkoa. Nyt jännäily kohdistuu oikeastaan tuohon aikaan ja sen tuomaan tulevaisuuteen. Mitähän kaikkea tässä vaiheessa jo tutkitaan, mitä kaikkea yritetään, jotta lopputuloksena olisi raskaus.

Eilen pohdin itsekseni ja osin miehellekin juttelin, että mihin asti sitä ollaan valmiita menemään. Mies yritti ehkä hieman toppuutella miehille tyypilliseen tapaan "ei nyt kiirehditä, vaan katsotaan, mitä tuo gyneaikakin tuo tullessaan." Näinhän se on, jotenkin itsekin haluan uskoa siihen, että tämä gyneaika ja sen tuomat tutkimukset/tulokset toisivat jotain positiivista meidän elämään. Itselläni on vain tapana ajatella asioita useammalta kantilta, mutta onneksi tuo mies kiskoo välillä jaloista takaisin maankamaralle tähän päivään. Turha murehtia etukäteen, eihän siitä hyödy mitään. Heh, helppo sanoa, mutta toteutapa käytännössä!

Lievittelen tai oikeastaan varmaan lisäilen tätä kuumetta kiertämällä kirppareita. Toissapäivänä mukaan tarttui uusi unipussi. :)

          ....toivottavasti näille kaikille vaatteille saadaan vielä joku, kenelle ne voi pukea!